Darfuria terrorisoinut mies johtaa Sudanin oletettua siirtymävaihetta

sen jälkeen, kun Omar al-Bashir syöstiin vallasta huhtikuun 11.päivänä, länsimaiset diplomaatit eivät erehtyneet siitä, kuka oli johdossa. Yhdysvaltain, Britannian ja Euroopan unionin suurlähettiläät eivät kätelleet siirtymäkauden sotilasneuvoston puheenjohtajaa, vähän tunnettua armeijan kenraalia Abdel Fattah al-Burhania, vaan he tapasivat hänen nuoremman varamiehensä Mohamed Hamdan Dagolon, joka tunnetaan paremmin lempinimellä ”Hemeti.”

tarina siitä, miten kouluttamattomasta 40-vuotiaasta janjaweed—joukkojen päälliköstä—arabimiliisistä, jotka toivat kuolemaa ja tuhoa Darfuriin 16 vuotta sitten-tuli voimakkaampi kuin hänen kokeneista ohjaajistaan Sudanin juntassa, on monille mysteeri.

itse asiassa Hemeti on Bashirin 30-vuotisen hallinnon tärkein perintö. Bashir itse oli armeijan ja Muslimiveljeskunnan liittouman tuote, jota ei muualla arabimaailmassa nähty, mutta armeija kyllästyi sotiin, joita se joutui käymään Sudanin eteläosassa, ja Islamistit pirstoutuivat. Kun Darfurissa alkoi uusi sota vuonna 2003, Darfurin Arabit vakuuttivat Bashirin siitä, että nuorten muuttaminen miliiseiksi antaisi hänelle mahdollisuuden voittaa. Mutta luomalla janjaweed-joukot ja antamalla niille hellittämättä valtaa Hemetin alaisuudessa Sudanin hallinto on luonut hirviön, jota se ei voi hallita ja joka muodostaa turvallisuusuhan paitsi Sudanille myös sen naapureille.

näyttää siltä, että muutaman päivän ajan Bashirin syrjäyttämisen jälkeen Khartumin siviilioppositio luotti siihen, että se voisi neuvotella siviilien siirtymisestä Burhanin ja Hemetin kanssa. Darfurilaiset olivat skeptisempiä, koska he tunsivat uudet vallanpitäjät läheisemmin. Burhan oli sotilastiedustelun eversti, joka koordinoi armeijan ja miliisin hyökkäyksiä siviilejä vastaan Länsi-Darfurin osavaltiossa vuosina 2003-2005, aikana jolloin Hemeti oli jo tunnettu sotapäällikkö, josta tulisi vähitellen janjaweed-joukkojen ensisijainen johtaja. Darfurin sota johti ensimmäisten, kiivaimpien vuosien aikana useiden satojentuhansien ei-Arabisiviilien kuolemaan ja noin 2 miljoonan ihmisen siirtämiseen kodeistaan, mikä toi Bashirille pidätysmääräyksen kansanmurhasta kansainväliseltä Rikostuomioistuimelta.

tapasin Hemetin pari kertaa vuonna 2009, ensin hämärästi Orientalistisessa huonekaluliikkeessä, jonka hän omisti Etelä-Darfurin osavaltion pääkaupungissa Nyalassa (yksi hänen varhaisista liikeyrityksistään), josta minut ajettiin yksityisempään toimistotilaan. Hän oli pitkä mies, jolla oli tuhman lapsen sarkastinen hymy—silti hän oli tuolloin Etelä-Darfurin kuvernöörin vastanimitetty turvallisuusneuvonantaja, hänen ensimmäinen virallinen hallituspaikkansa, joka oli saatu kiristyksellä ja kapinalla uhkailulla.

Hemeti on kotoisin pienestä Tšadilaisesta Arabiklaanista, joka pakeni sotia ja kuivuutta Tšadista Darfuriin 1980-luvulla. kuten hän kertoi, hänen setäänsä Juma Dagaloa ei tunnustettu Pohjois-Darfurin osavaltion heimojohtajaksi, mutta Etelä-Darfurin viranomaiset toivottivat tulokkaat tervetulleiksi ja antoivat heidän asettua Turkisheimolle, Darfurin tärkeimmälle ei-arabiryhmälle, kuuluville maille. Paikka, jota Turkiskielessä kutsuttiin nimellä Dogi, sai arabiaksi uudelleenbrändäyksen Um-el-Gura, ”kylien äiti”, joka on Mekan vanha nimi. Viranomaiset aseistivat myös dagalon seuraajia, jotka alkoivat jo 1990-luvulla hyökätä Turkisnaapureidensa kimppuun.

Hemeti oli silloin Teini-ikäinen, joka kertomansa mukaan keskeytti peruskoulun kolmannella luokalla vaihtaakseen kameleita rajojen yli Libyaan ja Egyptiin. Kun Darfurin kapina alkoi vuonna 2003, hänestä tuli alueensa janjaweed-amir (sotapäällikkö), joka johti hyökkäyksiä naapureita Turkiskyliä vastaan. Oikeuttaakseen liittymisensä hallituksen tukemiin miliiseihin hän sanoi kapinallisten hyökänneen Libyaan matkalla olleeseen kamelikauppiaiden karavaaniin, jonka väitetään tappaneen 75 miestä ja ryöstäneen 3 000 kamelia. Se jäi hänen raa ’ asta ansiostaan miliisin johtajana.

vuonna 2006 hän johti uusilla varusteilla aseistautuneena useita satoja miehiä hyökkäykseen kapinallisten hallussa olevan alueen halki Pohjois-Darfurissa. Janjaweedit jyräsivät ei—arabeja miehiä Avolava-autoillaan ja raiskasivat naisia jihadin nimissä-tuolloin tapaamieni todistajien mukaan. Hänen väkivaltaiset menetelmänsä aiheuttivat jopa jännitteitä mukana olleiden armeijan upseerien kanssa.

samaan aikaan Tšad Ja Sudan aloittivat valtakirjasodan omien kapinallisryhmiensä kautta. Tšadin hallitus käytti omia Arabivirkailijoitaan painostaakseen janjaweedeja pettämään Khartumin. Hemetin serkku Bichara Issa Jadallah toimi tuolloin Tšadin puolustusministerinä. Vuonna 2006 hän kutsui janjaweed-johtajan Tšadin pääkaupunkiin N ’ Djamenaan ja sai tämän allekirjoittamaan salaisen hyökkäämättömyyssopimuksen Darfurin kapinallisen oikeus-ja tasa-Arvoliikkeen kanssa Khartumin selän takana.

pian tämän jälkeen Hemeti ilmoitti ryhtyneensä kapinalliseksi. Tämän jälkeen hän sai vieraakseen Britannian Channel 4: lle työskentelevän TV—kuvausryhmän, joka kuvasi hänen leirissään dokumentin—hänen ensimmäisen tv-altistuksensa-välineestä, johon hän on tullut riippuvaiseksi sen jälkeen. Toimittajien kerrotaan kuitenkin tulleen myöhässä, ja heidän kuvatessaan myös hallitusneuvottelijat olivat leirissä neuvottelemassa hinnasta, jolla Hemeti saataisiin takaisin hallituksen ruoriin.

hän pysyi kapinallisena vain puoli vuotta ennen kuin palasi Khartumin puolelle. ”Meistä ei oikeastaan tullut kapinallisia”, hän kertoi vuonna 2009 istuen kuvernöörineuvonantajansa tuolissa. ”Halusimme vain houkutella hallituksen huomion, kertoa heille, että olemme täällä, jotta saamme oikeutemme: sotilasarvot, poliittiset asemat ja alueemme kehitys.”

muut janjaweed-johtajat olivat yhä kriittisempiä hallitusta kohtaan, mukaan lukien vaikutusvaltaisin heistä, Musa Hilal, joka vuonna 2013 jätti tehtävänsä presidentin neuvonantajana Khartumissa ja alkoi muodostaa omaa liikettä. Samaan aikaan osa janjaweedeista taisteli avoimesti Sudanin tiedustelupalvelua vastaan Nyalan keskustassa. Hemeti oli yksi harvoista janjaweed-johtajista, jotka pysyivät uskollisina Bashirin hallitukselle.

näin ollen Hemeti valittiin johtamaan Rapid Support Forcesia (RSF), tehostettua puolisotilaallista joukkoa—aluksi tarkoituksena saada janjaweedit takaisin hallintaansa, mutta se ei sujunut suunnitellusti. RSF: stä tuli hallitsematon ja se harjoitti ryöstelyä, tappamista ja raiskauksia Darfurissa sekä Etelä-Kordofanin ja Sinisen-Niilin osavaltioissa.

RSF alkoi myös viedä Darfurin väkivaltaisuuksia Keski-Sudaniin, lunnastaa siviilejä valtateiden tiesuluilla Khartumin pohjoispuolella ja osallistua mielenosoitusten tukahduttamiseen pääkaupungissa syyskuussa 2013, jolloin ainakin 200 mielenosoittajaa sai surmansa. Ensin tiedustelupalvelun alaisuudessa, sitten presidentin suorassa valvonnassa, joukoista tuli Bashirin Pretoriaanikaarti, jonka tehtävänä oli suojella presidenttiä protesteilta tai armeijan vallankaappausyrityksiltä—se muuttui Sudanin turvallisuuskoneistossa kolmanneksi valtapaaluksi, joka kilpaili sekä armeijan että tiedustelun kanssa. Hemeti nimitettiin prikaatikenraaliksi.

sitten vuonna 2016, kun Eurooppa alkoi tehdä yhteistyötä Sudanin kanssa siirtolaisvirtojen hillitsemiseksi, Hemetin miehet alkoivat siepata siirtolaisia sekä Sudanista että muualta Afrikan sarvesta matkalla Libyaan, näyttäen heitä paikallisilla ja ulkomaisilla TV-asemilla osoittaakseen Euroopan unionille, että he olivat oikeita ihmisiä tehtävään. RSF pelasikin kaksoispeliä ja täytti autonsa siirtolaisilla, jotka he myivät libyalaisille ihmiskauppiaille, jotka sitten usein vangitsivat heidät kidutustaloihin. Muammar Al-Qaddafin kukistuttua vuonna 2011 siirtolaisia Libyassa kidutetaan yleisesti, kunnes he soittavat sukulaisille ja vakuuttavat heidät maksamaan lunnaat vapauttaakseen heidät; niistä, jotka eivät pysty maksamaan, tehdään orjia. Mutta Sudanin kansallisessa televisiossa Hemeti väitti toimivansa EU: n puolesta, jota hän myös uhkasi rajan avaamisella uudelleen, jos hänelle ei makseta lunnaita hänen ”kovasta työstään.”

kun Sudanin joukot liittyivät Saudi-Arabian johtaman liittouman taisteluihin Jemenissä, Hemetin RSF: llä oli keskeinen rooli Sudanin armeijan osaston rinnalla, jota johti tuolloin maavoimien esikuntapäällikkö Burhan. Miehet tulivat hyvin toimeen keskenään. Heidän kerrotaan tavanneen Emiratia ja Saudiviranomaisia, keskustelleen Bashirin jälkeisestä ajasta ja kertoneen heille, että he olivat miehiä, joita Emirati, Saudi Ja Egyptin hallinto etsivät: arabimaiden sotilasjohtajia, jotka eivät olleet Qatarin, Iranin tai Egyptin muslimiveljeskunnan kanssa ystävällisiä islamisteja.

RSF: n kerrotaan saaneen Saudi-Arabian ja emiraatin tukea muun muassa rahalla ja aseilla. Hemeti väitti äskettäin lehdistötilaisuudessa varanneensa noin 350 miljoonaa dollaria Sudanin talouden pelastamiseen ja selitti saaneensa rahat rooliinsa Jemenissä ja kullan louhintaan Sudanissa. (Hän oli kilpaillut Hilalin kanssa kultahyvityksistä ja onnistui lopulta saamaan kilpailijansa pidätetyksi vuonna 2017.)

toisessa taannoisessa TV-esiintymisessään Hemeti kuvaili, kuinka huhtikuussa Bashir pyysi häntä ja muita sotilasjohtajia avaamaan tulen mielenosoittajia kohti lainaten islamilaista lakia, jonka mukaan hallitsija voisi tappaa 30-50 prosenttia väestöstä pelastaakseen loput. Tämän jälkeen hän sanoi päättäneensä ”olla vastustamatta muutosta” ja olla vastustamatta mielenosoittajia.

siirtymäkauden sotilasneuvoston ensimmäinen johtaja, kenraali Awad Ibn Auf, erosi 24 tunnin jälkeen, tiettävästi eri mieltä Burhania suosineen Hemetin kanssa. Seuraavina päivinä Hemeti jatkoi PR-kampanjaansa vierailemalla haavoittuneen mielenosoittajan luona sairaalassa. Mutta lehdistötilaisuudessa 30. huhtikuuta hän teki selväksi, kuka hän oli, syyttäen mielenosoittajia huumeriippuvaisiksi ja todeten, ettei hän voi sietää heitä jatkuvasti ” tukkien katuja.”Nekin, jotka ennen nauroivat hänen suorille puheilleen, lakkasivat pitämästä häntä vitsinä ja näkivät hänet nyt uhkana demokraattisille toiveilleen.

Hemeti sijoittikin joukkonsa—tiettävästi 9 000 sotilasta, jotka olivat jo Khartumissa ja 4 000 äskettäin Darfurista tullutta—strategisiin paikkoihin ympäri kaupunkia valmiina taistelemaan mielenosoittajia, armeijaa tai ketä tahansa vastaan. (Maanantaina protestijohtajat syyttivät RSF: ää, kun viisi mielenosoittajaa ja armeijan majuri ammuttiin.)

Hemeti on tiettävästi samojen Darfurilaisten Arabipoliitikkojen tukema, jotka loivat janjaweedit 16 vuotta sitten. Jos he nousevat valtaan, se uhkaisi ”varastaa vallankumouksen kansalta”, kuten eräs protestilause asian ilmaisi, muuttaa Sudanin sotilashallinnosta miliisivaltioksi ja korvata islamismin arabien ylivallalla.

vaikka Länsi vaikuttaa passiiviselta, muut maat ovat huolestuneempia, erityisesti Tšad. Huolimatta siitä, että hänen serkkunsa on edelleen Tšadin presidentin Idriss Débyn läheinen neuvonantaja, Hemeti on viime vuosina vaikuttanut vihamielisemmältä Tšadin hallintoa kohtaan ja saattaa tukea arabien valtausta N ’ Djamenassa. Tšadin presidentti nousi valtaan vuosi Bashirin jälkeen Sudanissa, ja Bashirin kaatuminen saattoi perustellusti huolestuttaa häntä. Luottaen pitkälti omaan Ei-arabialaiseen Zaghawa-heimoonsa Déby majoitti myös muita ryhmiä, eikä vähiten arabipoliitikkoja, jotka olivat avainasemassa esimerkiksi puolustus-ja ulkoministeriöissä.

tästä huolimatta kunnianhimoiset Tšadilaiset Arabipoliitikot eivät välttämättä kieltäytyisi Hemetin aseellisesta tuesta. RSF: n riveissä on satoja Tšadilaisia Arabinuoria ja Sudanista paenneita débyä vastustaneita entisiä kapinallisia. Tällaiset taistelijat saattavat hyvinkin olla kiinnostuneempia hallinnon vaihtamisesta Tšadissa kuin Sudanissa, mikä vaarantaa Darfurin rasistisen väkivallan ennennäkemättömän viennin Tšadiin.

ottaen huomioon, että Bashirin hallinto ei toistuvasti noudattanut kansainvälisiä sitoumuksiaan riisua janjaweedit aseista, se näyttää nyt vielä epätodennäköisemmältä. Jopa optimistisimmassa skenaariossa-jossa Sudanin Uusi siviilihallitus yrittää riisua janjaweed—joukot aseista-ainakin jotkut heistä osallistuvat väistämättä aseelliseen toimintaan Sudanin rajojen yli maissa, joissa he ovat jo toimineet aktiivisesti, kuten Tšadissa, Libyassa ja Keski-Afrikan tasavallassa. Janjaweedien kerrotaan myös kuuluneen sudanilaisiin, jotka liittyivät jihadistiryhmiin Malissa.

janjaweedien vahvuus on nyt verrattavissa Sudanin vakinaisten joukkojen tai muiden alueella olevien armeijoiden vahvuuteen. Niiden vastustaminen väkivalloin voisi aiheuttaa verenvuodatusta, mikä tekisi käynnissä olevien neuvottelujen panokset suuremmiksi kuin koskaan aiemmin.

hirviön kaataminen voi vaatia muutakin kuin aseettomia mielenosoittajia.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.