SCOTUS oikeustieteen opiskelijoille:ei-delegaatio-oppi palaa pitkän tauon jälkeen

    STEPHEN WERMIELDEC 4, 2014 klo 8: 00

Amtrakdelegoimattomuus-oppi ei ole lause, joka virtaa helposti useimpien oikeustieteen opiskelijoiden tai edes useimpien korkeimman oikeuden tuomareiden huulilta. Mutta se saattaa olla muuttumassa.

maanantaina korkein oikeus käsittelee hämärää, mutta mahdollisesti tärkeää kysymystä, rikkoiko kongressi perustuslaillisia perusperiaatteita antamalla Amtrakille, maan valtioiden väliselle matkustajajunajärjestelmälle, liian merkittävän roolin päätettäessä, milloin tavarajunat eivät anna Amtrakin matkustajajunille riittävää etusijaa, ja päätettäessä, miten tällaiset kiistat ratkaistaan. Tapaus on liikenneministeriö vastaan Amerikan rautatiet ry.

tapauksen pitäisi kiinnostaa opiskelijoita valtiosääntöoikeuden ja hallinto-oikeuden kursseilla riippumatta siitä, käyttävätkö he Amtrakia, koska se voi valottaa yksityisen sektorin roolia hallituksen sääntelyn muokkaamisessa.

Tarkastellaanpa delegoimattomuusoppia, joka toimii perustuslain mukaisena vallanjaon muotona. Selkeimmässä muodossaan delegoimattomuusoppi edustaa yleistä väitettä, jonka mukaan kongressi ei voi siirtää lainsäädäntövaltaa kenellekään muulle, varsinkaan toimeenpanevalle haaralle. Oppi on johdettu perustuslain I artiklasta, jonka mukaan ”kaikki tässä annettu lainsäädäntövalta on annettava Yhdysvaltain kongressille. . . .”

maanantaina oikeudessa käsiteltävässä kiistassa on kyse delegoimattomuusopin toisesta muodosta, vielä vähemmän tunnetusta periaatteesta, jonka mukaan kongressi ei saa delegoida lainsäädäntövaltaa yksityisille tahoille.

riippumatta siitä, mitä puolta delegoimattomuusdoktriinista pitää, on kulunut lähes kahdeksankymmentä vuotta siitä, kun korkein oikeus totesi perustuslain vastaisen delegoinnin joko toimeenpanevalle haaralle tai yksityiselle sektorille. Kun viimeksi todettiin, ettei valtuuskuntaa ole rikottu, – New Dealin perustuslakikamppailun keskellä-korkein oikeus asettui vastakkain presidentti Franklin Rooseveltin kanssa ja kongressi vastakkain.

näiden päätösten lyhyt tarkastelu on paikallaan. Vuonna 1935 Panama Refining Co. v. Ryanin mukaan korkein oikeus päätti, että kongressi antoi presidentille ja sisäministeriölle liian paljon harkintavaltaa liian vähillä normeilla päättääkseen, miten rajoitetaan öljyn kuljetusta osavaltioiden välillä. Viisi kuukautta myöhemmin, A. L. A. Schechter Poultry Corp. vastaan Yhdysvallat, tuomioistuin mitätöi keskeinen piirre ehdotetun New Deal pyrkimyksiä toipua suuresta lamasta, tuomio, että kongressi oli antanut ohjauksettoman harkintavallan presidentti Rooseveltin saada teollisuuden luoda reilun kilpailun sääntöjä edistää taloutta. Erillisessä lausunnossa tuomari Benjamin Cardozo sanoi standardien puuttumisen olevan ” delegation running riot.”Molemmissa tapauksissa oli kyse kansallisen teollisuuden elvyttämistä koskevan lain säännöksistä, jotka tuomioistuin kumosi.

seuraavana vuonna Carter v. Carter Coal Co. korkein oikeus löysi lukuisia puutteita toisesta New Deal-laista, bitumipitoisen hiilen säilyttämistä koskevasta laista. Puutteita oli oikeuden mukaan muun muassa joidenkin hiiliyhtiöiden kyvyssä asettaa normeja koko teollisuuden palkoille ja työajoille. Tuomioistuimen mukaan kyseessä oli lainsäädäntövallan delegaatio yksityiselle teollisuudelle. ”Tämä on lainsäädännöllinen delegaatio sen vastenmielisimmässä muodossa”, tuomari George Sutherland kirjoitti tuomioistuimen enemmistölle, ” sillä se ei ole edes delegointia virkamiehelle tai viralliselle elimelle . . . mutta yksityishenkilöille . . . .”

noiden tapausten ollessa kiistanalaisia, koska kommentaattorit ovat jo pitkään arvostelleet tuomareita siitä, että he ovat korvanneet heidän tuomionsa lainsäätäjän tuomiolla, oikeus määritteli delegoimattomuusopin parametrit eikä sitten havainnut doktriinin rikkomista seuraavan kolmen neljännesvuosisadan aikana.

korkeimmassa oikeudessa on aika ajoin nostettu esiin väitteitä lainvastaisista rikkomuksista. Kun kongressi delegoi asian toimeenpanevalle osastolle, korkein oikeus noudattaa vuonna 1928 esittämäänsä standardia, jonka mukaan lainsäädännössä täytyy olla ”ymmärrettävä periaate”, joka ohjaa hallituksen virkamiesten harkintavaltaa, joiden on pantava laki täytäntöön. Tämänkaltaista delegointia koskevat kysymykset nousevat toisinaan esiin tapauksissa, joissa on mukana liittovaltion hallituksen riippumattomia sääntelyvirastoja; riippumattomilla virastoilla on määräysvaltaa, joka voidaan joskus määritellä tarkasti, ja toisinaan se esitetään laajemmin liittovaltion säännöissä. ”Ymmärrettävän periaatteen” testin avulla korkein oikeus on pitänyt yllä liittovaltion sääntelyelinten valtaa, kun asia on noussut esiin.

mutta teoriassa delegointi yksityiselle sektorille ei voi koskaan olla perustuslaillista. Syötä maanantain juttu. Yksinkertaisimmillaan korkeimman oikeuden on päätettävä, onko vallan siirtäminen Amtrakille perustuslain vastaista lainsäädäntövallan antamista yksityiselle taholle. Tämän päätöksen tekemiseksi tuomareiden on päätettävä, onko amtrakille liittovaltion laissa annettu lainsäädäntövalta luonteeltaan lainsäädännöllinen ja onko Amtrak yksityinen yhtiö vai julkinen yksikkö.

viime vuonna Yhdysvaltain Columbian piirin vetoomustuomioistuimen kolmen tuomarin paneeli päätti yksimielisesti, että Amtrak on yksityinen yhtiö, jota on johdettava voitontavoittelua varten. Lisäksi tuomari Janice Rogers Brownin lausunnossa todettiin, että kongressin luoma sääntelyrakenne ”on yhtä lähellä Carter Coalin räikeän perustuslain vastaista järjestelmää kuin olemme nähneet.”

kongressi perusti Amtrakin – National Railroad Passenger Corporationin – vuonna 1970, ja liikenne alkoi vuonna 1971. Amtrak liikennöi pitkälti tavarajunayhtiöiden omistamilla raiteilla. Käsiteltävänä olevassa asiassa keskitytään vuonna 2008 annettuun rautateiden Matkustajainvestointi-ja Parannuslakiin (Priia) sisältyvään hieman monimutkaiseen lakisääteiseen järjestelmään, joka teki joitakin muutoksia Amtrakia säätelevään lakiin parantaakseen aikataulua ja vähentääkseen rautateiden tavaraliikenteen aiheuttamia viivästyksiä. Laki antoi Amtrakille ja Federal Railroad Administrationille (fra) yhteisen toimivallan laatia standardeja, joilla mitataan ajallista suorituskykyä; jos Amtrak tai FRA on eri mieltä standardeista, joko voi pyytää toista valtion virastoa, Pintakuljetuslautakuntaa, nimittämään välimiehen sitovaan välimiesmenettelyyn.

Association of American Railroads, kauppakonserni, johon kuuluu suuria tavaraliikenteen rautatieyhtiöitä, haastoi liittovaltion käräjäoikeudessa Amtrakin ja FRA: n sopimat suorituskykyvaatimukset. Trade group väitti, että uudet standardit hyväksyttiin perustuslain vastaisella lailla, joka käytännössä antoi Amtrakille valtuudet säännellä muita yksityisiä rautateitä. Käräjäoikeus antoi valtioneuvostolle pikatuomion, mutta KRP: n piiri kumosi päätöksen. Liikenneministeriö valitti asiasta korkeimpaan oikeuteen.

liittohallitusta edustava Solicitor General väittää, että yksityiselle taholle ei ole tehty perustuslain vastaista delegointia, koska valtion virkamiehet ovat säilyttäneet määräysvallan standardien hyväksymisessä. Lisäksi Solicitor General väitti, että court of appeals virheellisesti olettaa, että kongressi oli sallinut nimittäminen yksityisen välimiehen ratkaista erimielisyyksiä, sen sijaan, että ne ratkaistaisiin Surface Transportation Board. Lopuksi Solicitor General väitti, että Amtrak ei ole yksityinen yritys, vaan sillä on valtion asema.

Association of American Railroads (AAR) kumoaa nämä väitteet ja lisää vielä yhden väännön. AAR: n mukaan delegaatio Amtrakiin on varsinaista sääntövaltaa varten ja Amtrak on, kuten D. C. Circuit found, yksityinen taho ei-Legation-opin tarkoituksia varten.

vuosittainen toimintakertomus väittää myös, että Amtrakin salliminen toimialaa koskevien sääntöjen laatimisessa rikkoo viidennen lisäyksen Oikeusturvalauseketta – joka heidän mukaansa edellyttää, että päätöksenteon tekee puolueeton osapuoli eikä sellainen, jolla on suora taloudellinen intressi sääntöjen ja määräysten hyväksymiseen ja täytäntöönpanoon. D. C. Circuit ei käsitellyt oikeusturvaväitettä, mutta AAR: n mukaan se on otettu esille ja siitä on kerrottu oikeusjutun jokaisessa vaiheessa. Solicitor General sanoo, että koska korkein oikeus ei myöntänyt tarkastelua asianmukaisen prosessin, kysymys olisi jätettävä DC Circuit harkita, jos tapaus lähetetään takaisin, kun korkein oikeus päättää.

Mitä on edessä maanantain suullisen väittelyn jälkeen? Vaikka se on mahdollista, vaikuttaa epätodennäköiseltä, että korkein oikeus olisi suostunut käsittelemään asian pelkästään sen toteamiseksi, että Amtrak ei ole yksityinen yhtiö. Kun oikeus siirtyy sen yli, panokset voivat olla suuret. Useat konservatiivit, libertaarit ja yritykset ovat esittäneet kirjelmiä, joissa tuomioistuinta kehotetaan elvyttämään oppi siitä, että yksityisille osapuolille ei anneta delegaatiota, kumoamalla amtrakille myönnetty auktoriteetti.

se, päätyykö oikeus käyttämään tätä asetta ensimmäistä kertaa lähes kahdeksaankymmeneen vuoteen, jää nähtäväksi.

Posted in: Merities Cases, SCOTUS oikeustieteen opiskelijoille

CLICK HERE FOR FULL VERSION of THIS STORY

Featured Articles

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.